Eilen vihreä silkkilanka on punaiset luut haudassa. Kuunvalo on kuihtunut illalla, ja surulliset laulut kaikuvat harmoniassa. Ilon tai surun kyyneleitä ei aina ole; se on maailman valkoinen hius, ja miekan rohkeus on muuttunut tuhkaksi. Kanterin ja puun kahina tuulessa, ja kun kielet loppuvat, syksyn tuuli suree ja palaa, joten älä kysy, mistä se alkoi. Sankareilla ei ole koskaan ulospääsyä; tuhannen vuoden ikäinen viini maailmassa ei ymmärrä tätä surua!