Se on aika mielenkiintoista: itärannikon lehtityypit ovat näennäisesti älykkäitä ihmisiä, jotka on valittu hyvin tiukan suppilon kautta – loistavat yliopistot, hyvät SAT-pisteet, he osaavat usein ajatella kriittisesti, noudattaa pitkään vakiintuneita ajatteluperinteitä jne., mutta tässä me nyt etenemme hurjaa vauhtia tämän ennennäkemättömän teknologisen vallankumouksen läpi, jolla kohtuullisen yksimielisyyden mukaan on kohtuulliset mahdollisuudet kirjaimellisesti lopettaa biologinen elämä sellaisena kuin sen tunnemme monin kauhein tavoin, Ja ainoa, mitä he voivat ajatella, on että... Onko proosa menossa vähän huonompaan suuntaan? Että jotkut kirjoitukset kuulostavat nyt vähän huolimaammalta? Että he eivät ole tyylin faneja? Tämä on jotenkin heidän norsunsa huoneessa? Mikä? Onko tämä vain sitä, mitä tapahtuu, kun huonoja epistemisiä tapoja kertyy vuosikymmeniksi? Toiminnallinen halvaus muuten järjissään?