American Greatness -artikkelini War Collegesta on kyllä järkyttänyt vallitsevaa tilaa. Heidän pääasiallinen argumenttinsa kirjoittamaani vastaan on, että kannatan jotenkin uudistettuja opetussuunnitelmia, jotka keskittyvät sodan taktiseen tasoon mutta vähentävät sodan strategista tasoa. Se on heikko olkiukko ja valhe. Sotakorkeakoulujen tarkoituksena on ja on edelleen kouluttaa korkeimpia sotilasjohtajiamme palvelemaan korkeimmilla strategisilla tasoilla. Itse asiassa yksi pakkomielteisemmistä kriitikoistani näkee laajemman ongelman samalla tavalla kuin minä: ". . . [me] olemme tuottaneet erittäin taktisesti pätevän yhteisjoukon, joka kamppailee yhdistääkseen taktisia toimia strategisten tavoitteiden saavuttamiseen." En voisi olla enempää samaa mieltä siitä, mitä tuo erityisen sekopäinen kirjoittaja kirjoitti tuossa kohdassa. Mutta SYYNÄ tähän on se, että koulutus strategisten tavoitteiden saavuttamisesta suodatetaan sotakorkeakoulujen näkökulmasta, jotka ovat siviilioppilaitoksia. TIETENKIN sotakorkeakoulujen on esillä kaikki DIME-FIL asianmukaisilla tasoilla, ja niiden on tuotettava johtajia, jotka pystyvät toimimaan dynaamisessa globaalin strategian ympäristössä. Mutta se ei voi tapahtua, kun siviiliyliopistojen ja ei-soturiopettajien, kuten Tom Nicholsin, valveutuneet prioriteetit ovat niin yleisiä. Kun luet sotakorkeakoulujen tehtävälausekkeet ja taustalla olevan lakisääteisen vallan, kaikki tämä kuulostaa oikealta. Ongelma on, että olemme antaneet siviiliyliopistojen pahimmat taipumukset tunkeutua JPME:hen, ja pelkkä tämä tosiasia estää meitä saavuttamasta näitä missioita ja täyttämästä niiden lakien tarkoitusta.