Tänään tunsin taas, että ne, joilla on jotain opittavaa, ovat täynnä pähkinöitä sanoissaan, ja ne, joilla ei ole mitään opittavaa, eivät ole jyviä sanoissaan. Ennen kuin teen loukkaavia kommentteja toiselle, koen tarpeelliseksi kysyä, olenko todella henkilö, jolla on oikeat ajatukset ja ideat. Vaikka kuinka selitin, ettei se tarkoittanut sitä, henkilö, joka ei ymmärtänyt sitä, koki, että henkilön astia oli vain sitä. Loppujen lopuksi tällaisen ihmisen kanssa puhuminen vain pahentaa persoonallisuuttani, se ei auta, ja tuntuu, että vastaus on vain olla välittämättä siitä. Ajatuksena on, ettei tarvitse raapia ja tehdä murusia. Tulevaisuudessa minun ei edes tarvitse käsitellä sitä.